Ford Mondeo: Ikuisuusprojekti pt. 1

Tästä sitä lähdettiin!

Saimme muutama viikko sitten Santun kanssa tehtäväksemme selvittää miksi asiakkaan Ford Mondeo kävi huonosti. Totesimme ensin korvakuulolla, että ilmeisesti yksi sylinteri ei toimi lainkaan. Lisäksi asiakas sanoi kaikkien sytytyspuolen osien olevan vasta uusittuja, joten vika tuskin löytyisi niistä. Päätimme kuitenkin testata nekin samalla kun selvittäisimme mikä sylintereistä ei toimi.

Näkymä konehuoneesta ennen testailua.

Ensin kokeilimme irroittaa tulpanjohtoja moottorin käydessä ja seurata, minkä kohdalla käyntiääni ei muutu. Huomasimme käytännössä heti, että ensimmäinen sylinteri ei toimi. Päätimme vielä kuitenkin kokeilla jos vika olisi sytytystulpissa, joten vaihdoimme ensimmäiseen sylinteriin tulpan toisesta.

Sylinterin puristussuhdemittari

Tilanne ei tulpankaan vaihdolla helpottanut, joten päättelimme vian olevan jossain hieman syvemmällä. Siirryimme siis seuraavaksi mittaamaan sylinterien puristussuhteita, joissa totuus alkoikin paljastua.

Mittaus käynnissä sylinterissä numero neljä. Paperituppo on ensimmäisen sylinterin kohdalla syystä.

Kun otimme sytytystulpat pois ja aloimme mittaamaan sylinterien puristuksia painamalla kuvassa näkyvällä tavalla testerin päätä kiinni ensimmäisen sylinterin tulpan paikalle, tuli moottoria pyöritettäessä naamallemme todella paljon nestettä. Yritimme vielä kerran sen jälkeen kun olimme ottaneet ruiskutuksen pois käytöstä irroittamalla ruiskutuksesta virran, mutta edelleen sama toistui. Tästä päättelimme, että sylinteri on aivan täynnä jotain nestettä, todennäköisesti jäähdytysnestettä. Myöhemmin tämä osoittautuikin todeksi, mutta tällöin päättelimme sen näin: bensiinimoottori tarvitsee käydäkseen kolme asiaa: Oikean bensan ja ilman seoksen (14.7:1), kipinän ja sopivan puristussuhteen. Koska ainakin moottori sai kipinän ja bensan saannissa ei vaikuttanut olevan mitään häikkää, jonka lisäksi sylinteri kuitenkin tulvi, jäi aikalailla ainoaksi vaihtoehdoksi joko kansipahvin rikkoutuminen tai sylinterikannen halkeaminen (joka siis aiheuttaa myös puristusten katoamisen), joten ei muuta kuin purkamaan!

Ensin aloitimme purkamalla helposti irtoavia osia, kuten venttiilikopan.

Venttiilikoppa irti

Seuraavaksi siirryimme irroittamaan osia sitä mukaa kuin järkevältä tuntui.

Nokka-akselin kiinnikkeet irroitettuna. Kannattaa aina tehdä jonkin näköinen paperi muistuttamaan missä järjestyksessä kiinnikkeet olivat moottorissa, koska niitä ei saa laittaa väärille paikoille takaisin.

Nokka-akseleiden pois saamiseksi pitää irroittaa vielä ainakin edessä oleva muovi, jota varten pitää irroittaa mm. apulaitehihna. Palaamme tämän pariin siis myöhemmin.

Pakosarja osoittautui projektin hankalimmaksi osaksi irroittaa, johtuen Fordin PulseAir -laitteistosta. Tässä vaiheessa siirryimme myös toiseen halliin, koska tarvitsimme pakosarjan irroittamiseen nosturia (jotka sillä hetkellä omassa hallissa olivat hieman kortilla.

Irtosihan sekin lopulta!

Seuraavaksi kyytiä sai ruiskun ilmanputsari.

Koska imusarjan pultit olivat ruiskutusjärjestelmän alla, otimme ruiskutussuuttimetkin pois paikoiltaan.

Apulaitehihnan reittiä kuvattuna. Lampun paikalla oli myös hetki ennen kuvan ottamista yksi moottorin kiinnikkeistä, joka täytyi irroittaa jotta kansikin lähtisi irti.

Kansi lähtemässä vihdoin irti! Yli kaksi päivää siinä menikin.

Vielä se vähän ottaa kiinni. Hetken venkslaamisen jälkeen kansi kuitenkin lähti liikenteeseen. Kantta irroitettaessa otimme toki irti myös nokka-akselit, joiden alta löytyi vielä useita kannen pultteja. Kannen pultit ovat kertakäyttöisiä, joten ne ovat uusittava kunnosta piittaamatta joka kerta kun ne avataan.

Sitten ei muuta kuin moottori kunnolla tuetuksi ja auto takaisin omaan halliin!

Tämän jälkeen meillä oli kansi käsissämme ja pystyimme aloittamaan kunnostuksen. Ensin tarkistimme silmämääräisesti kannen kunnon halkeamien varalta. Koska niitä ei heti näkynyt, päädyimme tarkistamaan kannen suoruuden ns. viivasuoralla.

Viivasuora paikoillaan, valoa näytettäessä ei viivasuoran alta pitäisi näkyä valoa.

Valoahan sieltä näkyy.

Tässä vaiheessa siirryimme naapurihalliin koneistuslaitteiden äärelle hiomaan kantta ja kanteen liittyviä osia. Emme olleet ennen tehneet mitään koneistuksia koulussa, joten uutta opittavaa tuli todella paljon.

Aloitimme hiomalla kannesta hieman pois. Kun tarkoitus ei ole virittää moottoria, otetaan kannesta mahdollisimman pieni lastu pois, jotta kansi vain suoristuisi.

Kansi kiinni koneessa.

Sitten mittailtiin mittakellolla, että kansi on varmasti suorassa. Jos kansi on millinkin vinossa, pilaa kone helposti koko kannen.

Tästä säädimme terän oikealle korkeudelle.

Seuraavaksi irroitimme venttiilien irroituslaitteella venttiilit kannesta. Tässä vaiheessa veimme myös kannen uudestaan osienpesukoneeseen, jotta näkisimme varmasti mahdolliset halkeamat.

Venttiilien irroituskone.

Venttiilit irti.

Seuraavaksi teippasimme venttiilien varret ja hiekkapuhalsimme venttiilien lautaset, jonka jälkeen siirryimme työstämään venttiilejä hiomakoneella.

Ja hyvältä näyttää! Jos venttiilin kiiltävässä pinnassa olisi edelleen jonkin asteen naarmuja, pitäisi siitä koneistaa vielä tilkka pois.

Kun nyt sekä venttiilit että kannen pinta olivat kunnossa, oli aika siirtyä työstämään venttiilien istukoita. Niitä varten oli jälleen oma koneensa, nimeltään Mira.

Ensin tarkistettiin terän kulma mittaamalla venttiili ja säätämällä terä sen mukaan.

Tähän malliin tapahtuu siis mittaus. Mittaterän pää tulee olla about keskellä parhaan tuloksen saamiseksi.

Terä oikein säädettynä.

Säätöjen jälkeen oli aika suorittaa itse työstö. Kaikki kanteen tehdyt työt olivat jonkin asteen hiontaa tai lastuavaa työstöä, joten suojalasit ovat pakolliset koko ajan.

Ensin kiinnitimme kannen koneeseen.

Ensimmäinen vaihe työstöä aloitettaessa: Suurinpiirteinen keskitys

Keskitys aloitetaan asettamalla kone venttiilin istukan kohdalle ja painamalla nappulaa, joka näkyy kuvassa suoraan sormen alapuolella.

Toisessa vaiheessa kykimme terän magneetin päälle, joka pitää terän suurinpiirtein paikallaan.

Magneetti kytkeytyy päälle vetämällä kuvassa näkyvä vipu itseä kohti niin pitkälle kuin se helposti menee.

Kolmannessa vaiheessa kone suorittaa tarkan keskityksen.

Keskitys tapahtuu samasta nappulasta kuin aiemminkin, tällä kertaa liike on vain paljon pienempää.

Neljännessä vaiheessa kone käskee lukitsemaan keskityksen kokonaan paikoilleen.

Lukitseminen tapahtuu kuvassa näkyvästä vivusta, joka työnnetään poispäin itsestä niin pitkälle kuin se helposti menee.

Viides ja viimeinen vaihe tapahtuu niin, että terää pyörittävä kone laitetaan kiinni terään ja kahvassa olevasta napista saadaan terä pyörimään. Terässä itsessään on korkeuden säätö, jota operoidaan tässä tapauksessa vasemmalla kädellä. Kun terä on ottanut tarpeeksi lastua irti, nostetaan terä sen yhä pyöriessä ylös venttiilin istukasta. Tämän jälkeen kaikki lukitukset kytketään pois ja terä otetaan pois istukasta.

Vierekkäin työstetty ja työstämätön venttiili, ero on mainittava!

Tämän jälkeen kannesta irroitettiin vanhan venttiilien ohjurikumit ja se laitettiin vielä kerran osienpesukoneen läpi. Sitten vuorossa oli enään kannen kasaaminen.

Kasaamisen jälkeen irroitimme vesipumpun, joka täytyy vaihtaa jakopään remonttia varten (joka siis tehdään tässä samalla, koska oikeastaan ylimääräistä työtä siitä ei kuitenkaan koidu, jolloin asiakas ei luonnollisesti joudu myöskään maksamaan muuta kuin osat.

Uusi vesipumppu paikallaan.

Tässä kohdassa aloin tekemään vaihteeksi blogia, se kun on useamman viikon tämän nimenomaisen projektin takia joutunut huomattavan vähälle huomiolle. Ja tällä varmaan mennäänkin sitten heti hyvä tovi, seuraavana onkin ohjelmassa kannen asennus takaisin paikoilleen, jakopään ajoituksen säätö kohdalle ynnä muuta. Mutta eiköhän sitä tekstiä taas synny kunhan asia etenee!