Tuutorointia: Volvo ja sen jakopää. Ja vähän Saabiakin.

Kas niin, neljäs jakso ja uudet kujeet! Jakson ensimmäinen viikko lähti käyntiin kätevästi tuutoroinnilla mr. Riikosen kanssa. Työnkuvaan kuului siis Volvo S40:n jakopään huollossa auttaminen, ja sattumalta ajokki oli jopa tuutoroitavan Jennyn oma. Mutta eipä siinä, töihin vaan!

Ahtaalta näyttää, mutta eiköhän se siitä!

Jakohihna poissa paikaltaan. Tässä vaiheessa on hyvä tarkastaa missä ajoitusmerkit ovat, sillä pienikin heitto niissä saattaa tehdä koko venttiilikoneistosta sylttyä.

Riikonen tarkastelemassa ohjeita. Jakopään irroittamiseksi piti toinen moottorin kannakkeista ottaa irti, joten moottori tuettiin autoon kuvassa moottoritilan yläpuolella olevalla sinisellä moottorin kannattimella.

Kun jakoa alettiin vääntämään kohdalleen nokka-akselien päästä, otimme avuksemme kuvassa näkyvän itsetehdyn työkalun. Uskomatonta kyllä, työkalulla sai oikeasti melko hyvän otteen nokkapyöristä.

Jakohihna viimein paikallaan, useamman tunnin äheltämisen jälkeen.

Samalla teimme myös Riikosen Saabia, jossa mittariston moottorin veden lämpötilamittari ei näyttänyt aina oikeita lukemia. Hetken tuumittuamme lähdimme tutkimaan asiaa yleismittarin avulla suoraan pääkallopaikalta, eli veden lämpötilamittarilta.

Yleismittari kouraan ja tutkimaan!

Paikalla olleen pitkän linjan sähköteknikonkin mielestä resistanssi oli hieman turhan alhainen.

Tarkempi tutkiminen paljasti koko anturin olevan pahasti hapettunut, joka selitti hyvinkin kummalliset näytetyt lukemat. Ei muuta kuin uusi anturi tilaukseen!

Kaiken kaikkiaan työt onnistuivat hienosti, Riikonen sai autolleen diagnoosin ja Jenny sai uuden jakopään. Ei siis valittamista! Loppuviikosta päädyimme vielä luokkien kesken hieman virkistäytymään luokan uuden lelun ja ulkoilman parissa: Tapio oli nimittäin hankkinut meille RC-auton! Mielestäni työkyvyn ylläpito joidenkin vastaavien laitteiden kanssa on omiaan motivoimaan opiskelijoita jatkamaan opintoja hyvässä hengessä parantuneen ryhmähengen kera, ja siksi siitä pitäisi saada vaikka viikottainenkin pakollinen tapahtuma.

Back in business!

Työssäoppijakso on ohi, ja oli kyllä melkoista aikaa! Töitä tuli paiskittua aivan uskomatonta tahtia verrattuna aiempaan ja oppia tuli siinä samalla todella paljon. Valitettavasti työssäoppipaikoissa emme saaneet ottaa kuvia blogikäyttöä varten, joten joudun kuittaamaan yli kolmen kuukauden hiljaiselon melko lyhyellä tekstillä.

Olin siis tosiaan myös helmikuun ajan vaihdossa Ranskan Neversissä, jossa työskentelin paikallisella merkkikorjaamolla hieman yli kolmen viikon ajan. Ja voin kyllä aivan rehellisesti sanoa, että tuon tyyppinen kokemus tulisi jokaiselle ihmiselle taata! On aivan törkeän palkitsevaa nähdä Suomeen palatessa sen kulttuurikehityksen itsessään ja muissa mukana olleissa, jonka lisäksi kuukauden ulkomailla olon jälkeen osaa todella arvostaa arjen helppoutta.

Talo, jossa porukkamme majoittui valtaosan Ranskan vierailustamme

Mutta, nyt on työssäoppi tosiaan paketissa ja on aika siirtyä takaisin koulun arkeen. Jota vastaan minulla ei toki mitään ole, sillä pääsen tekemään sitä itselleni yhtä mieluisinta asiaa: Tuutoroimaan.

PS: I'd also really like to thank Yves and his whole family for the possibility to stay at their house for the trip, and also for taking so good care of us lot. Without you, our trip would have been quite a bit less exciting and much, much more difficult!